Suomi energiaomavaraiseksi

24/01/2019

Taas eletään sitä vaihetta vuodessa, että uutisista saamme lukea Suomen sähkönkulutuksen olevan tapissa ja olemme kalliin tuontisähkön varassa. Samanaikaisesti, kun käymme katsomassa oman huushollimme sähkömittarin kiekon pyörimisnopeutta, niin pelolla odotamme jo seuraavan sähkölaskun saapumista. Näin se vaan toimii, vuodesta toiseen. Toki olemme erityisen kiitollisia, että virtaa tulee katkeamattomasti. Asuntomme ja omakotitalomme pysyvät lämpiminä ja kotitalouksien arkinen huushollaaminen toimii. Mutta miksi vuodesta toiseen ollaan samassa tilanteessa. Sähköverkko naapurimaista ”hohtaa punaisena”, kun suomessa oma tuotanto on tapissa.
Suomi ei ole energiaomavarainen!

Vuosikymmenen ajan, hallituspohjasta riippumatta, on sähköntuotannon tilanne tiedostettu. Uusia energiatuotantomuotoja on kyllä kehitetty ja toimintaan saatettu. Tuulivoimalla tuotettu sähkö on näinä vuosina kasvattanut osuutta merkittävästi, aurinkoenergian hyödyntämisessäkin on otettu ensiaskeleita. Hyvä niin. Mutta se suuri näkymä Suomen energiapolitiikassa on ontunut.

Suomella on otettava ainoaksi tavoitteeksi energiaomavarainen Suomi. Nykyisten energiatuotantomuotojen lisäksi, uusiutuvan energian osuutta on kasvatettava. Uusiutuvan energian eri tuotantomuotoja on pystyttävä tarkastelemaan ja kehittämään kiihkottomasti, sillä olemmehan luonnonvaroiltamme yksi monipuolisimmista ja rikkaimmista kansakunnista. Meillä on hyvässä kunnossa kasvavat metsät, runsaat vedet, joet ja järvet, meillä on tuulta ja aurinkoakin. Meillä on laaja, lähes läpi Suomen kattava asuttu maaseutu, vieläpä toimivalla infrastruktuurilla varustettuna. Meillä on maa- ja metsätalous se selkäranka, joka pitää maaseutua lämpimillä ja elinvoimaisena. Paljon puhutaan biotalouden mahdollisuuksista, mutta miten sen toimintaedellytysten kehittämisestä on huolehdittu?

Vesivoima on yksi uusiutuvan energian tuotantomuoto. Vesivoiman rakentaminen on veronmaksajille se edullisin uusiutuvan energian muoto. Tämä on mielestäni kiistaton tosiasia! Rakennetusta vesivoimasta on pyrittävä saamaan kaikki mahdollinen teho käyttöön, mihin hyvin monitahoinen lainsäädäntö vain antaa mahdollisuuden. Uusiin, mahdollisiin vesivoimahankkeisiin en henkilökohtaisesti ala paukkujani käyttämään. Siitä asiasta olen oman oppipolkuni käynyt ja kokenut. Silloin tein töitä pyyteettömästi kotikaupungin, kuntalaisten, maakunnan ja alueen elinkeinoelämän kannustuksella. Lopputulos tiedetään ja se, kuka lipesi ja ketkä pettivät loppumetreillä, jääköön historiankirjoittajan selvitettäväksi.

Mutta todettakoon lopuksi, että maailma ei ole vielä valmis. Olemme huomanneet, että ennustaminen on tänä päivänä entistä vaikeampaa. Se mikä näyttää nyt kohtuullisen pysyvältä, saattaa jo muutaman kuukauden kuluttua menettää merkityksen. Kun vielä muistetaan se, että Suomi ei yksin päätä näistäkään energiaan liittyvistä asioista, sillä kansainväliset linjaukset ja sopimukset sitoo meitäkin.