Suomi energiaomavaraiseksi

Taas eletään sitä vaihetta vuodessa, että uutisista saamme lukea sähkönkulutuksen olevan tapissa suomessa ja olemme kalliin tuontisähkön varassa. Samanaikaisesti kun käymme katsomassa oman huushollimme sähkömittarin kiekon pyörimisnopeutta niin pelolla odotamme jo seuraavan sähkölaskun saapumista. Näin se vaan toimii, vuodesta toiseen. Toki olemme erityisen kiitollisia, että virtaa tulee katkeammattomasti. Asunnot ja omakotitalomme pysyvät lämpiminä ja kotitalouksien arkinen huushollaaminen toimii. Mutta miksi vuodesta toiseen ollaan samassa tilanteessa. Sähköverkko naapurimaista ”hohtaa punaisena”, kun suomessa oma tuotanto on tapissa.
Suomi ei ole energiaomavarainen!

Vuosikymmenen ajan, hallituspohjasta riippumatta, on sähköntuotannon tilanne tiedostettu. Uusia energiatuotantomuotoja kyllä kehitetty ja toimintaan saatettu. Tuulivoimalla tuotettu sähkö on näinä vuosina kasvattanut osuutta merkittävästi, aurinkoenergian hyodyntämisessäkin on otettu ensiaskeleita. Hyvä niin. Mutta se suuri näkymä suomen energiapolittikassa on ontunut.

Suomella on otettava ainoaksi tavitteeksi energiaomavarainen suomi, Nykyisten energiatuotantomuotojen lisäksi, uusiutuvan energian osuutta on kasvatettava. Uusituvan energian eri tuotantomuotoja on pystyttävä tarkastelemaan ja kehittämään kiihkottomatasti, sillä olemmehan luonnonvaroilaan yksi monipuolisin ja rikkain kansakunta. Meillä on hyvässä kunnossa kasvavat metsät, runsaat vedet, joet ja järvet, meillä on tuulta ja aurinkoakin. Meillä on laaja , lähes läpi suomen kattava asuttu maaseutu, ja vielä toimivilla infrastruktuurilla varustettuna. Meillä on maa- ja metsätalous se selkäranka joka pitää maaseutua lämpimillä ja elinvoimaisena. Paljon puhutaan biotalouden mahdollisuuksista, mutta miten on huolehdittu se toimintedellytysten kehittämisestä?

Vesivoima on yksi uusiutuvan energian tuotantomuoto, Vesivoiman rakentaminen on veronmaksajille se edullisin uusiutuvan energian muoto. Tämä on mielestäni kiistaton tosiasia! Rakennetusta vesivoimasta on pyrittävä saamaan kaikki mahdollinen teho käyttöön, mihin hyvin monitahoinen lainsäädäntö vaan antaa mahdollisuuden. Uusiin mahdollisiin vesivoima hankeisiin en henkilökohtaiseti ala paukkujani käyttämään. Siitä asiasta olen oman oppipolkuni käynyt ja kokenut. Silloin tein töitä pyyteettömästi kotikaupungin, kuntalaisten, maakunnan ja alueen elinkeinoelämän kannustuksella. Lopputulos tiedetään, ja se kuka lipesi ja ketkä petti loppumetreillä jääköön historiankirjoittan selvitettäväksi.

Mutta todettakoon lopuksi, että maailma ei ole vielä valmis. Olemme huomanneet, että ennustaminen on tänä päivänä entistä vaikeampaa. Se mikä näyttää nyt kohtuullisen pysyvältä, saatta tämä jo muutaman kuukauden kulutta menettäneen merkityksen. Kun vielä muistetaan se, että suomi ei yksin päätä näistäkään energiaa liittyvistä asioista, käytännöt voi näin muuttua nopestikkin, Kansainväliset linjaukset ja sopimukset kun sitoo meitäkin.